Vaasan Merenkyntäjien 90-vuotisjuhlassa 21.8.2016 seuran paviljongissa pidetty juhlapuhe.

Hyvät Vaasan Merenkyntäjien kunniajäsenet, Vaasan Merenkyntäjien jäsenet ja juhlavieraat!
Työni aiheuttamasta esteestä johtuen olen estynyt osallistumasta tähän juhlaan henkilökohtaisesti ja joudun tyytymään siihen, että lähetän teille ainoastaan terveiset tähän juhlaan. Olen kuitenkin ajatuksissa mukana tässä juhlassa ja onnittelemassa 90-vuotiasta Vaasan Merenkyntäjät ry:tä.
Kun seura tai yhdistys saavuttaa 90 vuoden iän niin se kertoo monestakin asiasta yhdellä kertaa.
Ensimmäiseksi: 90 vuotta sitten oli olemassa joukko ihmisiä, jotka kokivat jonkin asian yhdessä eteenpäin viemisen ja jatkamisen niin tärkeäksi, että sen takia on syytä perustaa yhdistys. Laatia yhdistykselle saannot, saattaa toiminta alkuun ja myös tämän jälkeen edesauttaa yhdistyksen toimintaa.
Toiseksi: kaikkien näiden 90 toimintavuoden aikana seuratoimintaan on löytynyt vapaaehtoisesti toimivia henkilöitä, jotka ovat mahdollistaneet yhdistyksen toiminnan ja sen jatkuvuuden.
Kolmanneksi: Seuratoiminnassa on edelleenkin mukana henkilöitä, jotka haluavat omalta osaltaan varmistaa sen, että seuratoiminta jatkuu vanhoja perinteitä kunnioittaen ja samalla uudet mahdollisuudet huomioiden.
On erityisen hienoa todeta, että Vaasan Merenkyntäjillä nämä asiat ovat kantaneet vuosikymmenten yli ja kantavat ja vievät edelleen Merenkyntäjiä eteenpäin.
Vaasan Merenkyntäjien toiminta-ajatus ja sääntöjen mukainen tarkoitus on pysynyt saman seuran perustamisesta alkaen.
”Seuran tarkoituksena on
– herättää, kehittää ja ylläpitää harrastusta purjehdusurheiluun;
– lisätä nuorten osuutta purjehdusurheilun harrastajina sekä kiinnittää erityistä huomiota heidän ohjaukseensa ja valmennukseensa sekä muuhun purjehduskoulutukseen.;
– kartuttaa veneilijöiden merenkulkuun liittyviä tietoja ja merimiestaitoja veneilyn turvallisuuden lisäämiseksi ja veneilykulttuurin edistämiseksi;
– luoda ja varmistaa jäsenistölleen edellytykset mahdollisimman laajaan vesiympäristön hyväksikäyttöön;
– korostaa rannikko- ja saaristomiljöön säilyttämisen merkitystä;
– ylläpitää jäsentensä keskuudessa hyvää toverihenkeä ja rehtiä merenkulkumieltä.”

Yhä edelleen 90 toimintavuoden jälkeen haluamme edelleenkin edistää ja kehittää näitä asioita ja toimimme näiden sääntöjen mukaan.

Vuosijuhlissa on usein tapana katsoa taaksepäin, muistella menneitä vuosia ja sitä miten eri asioissa on onnistuttu ajan kullatessa parhaimmat muistot. 90-vuotiaassa seurassa tähän kertaukseen saisi kulumaan hyvän tovin, varsinkin jos aloitetaan aivan seuran perustamisvuodesta ja seuran ensi askelista. Tästä syystä päädyin historian muistelussa lyhennettyyn versioon. Kun katsomme taaksepäin, niin voisimme tehdä erilaisia tilastoja seuran jäsenmääristä vuosien saatossa, veneiden määrästä ja monesta muustakin asiasta. Todettakoon tässä lyhyesti, että jäsenmäärä on ollut suhteellisen vakaa ja veneiden määrä on vuosien varrella pikku hiljaa kasvanut. Kommodoreja seuralla on tähän mennessä ollut kaikkiaan 16.

Mutta miltä näyttää 90-vuotiaan seuran tulevaisuus?
Vuosikymmenten saatossa on muuttunut niin maailma meidän ympärillä kuin itse seurakin. Maailma on muuttunut entistä kiireisemmäksi. Työ tuntuu vievän aina vain suuremman osan ihmisten ajasta, vaikka vapaa-ajan arvostuksesta jatkuvasti puhutaan. Toisaalta sähköiset viestimet ja sosiaalinen media ovat omalta osaltaan melkoisia aikasyöppöjä, joiden parissa vierähtää helposti enemmän aikaa kuin osaa itse arvatakaan. Tänä kesänä aivan maailmanlaajuista huomiota on herättänyt erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten suosioon ponnahtanut kännykkäsovellus Pokemon Go, jonka kerrotaan koukuttaneen pienessä ajassa valtavan joukon ihmisiä etsimään erilaisia Pokemon hahmoja mitä erilaisimmista paikoista.
Yhä vähenevästä vapaa-ajasta kilpailee koko ajan suurempi joukko erilaisia harrastuksia, palveluntarjoajia ja muita tahoja. Tiedonkulun nopeutuessa ja ihmisten liikkumisen lisääntyessä uusia lajeja rantautuu Suomeenkin jatkuvasti ja purjehdusharrastuskin joutuu kilpailemaan suosiosta yhä uusien lajien kanssa. Olikohan kukaan nähnyt Vaasassa esimerkiksi suppaajia vielä kymmenen vuotta sitten? Epäilen, että ei ollut, nyt heitä meidän vesillä näkyy. Olemme silti mielestäni onnistuneet hyvin vastaamaan ajan haasteisiin ja olemme innostaneet eri-ikäisiä uusia harrastajia purjehduksen pariin. Nuoria junioripurjehtijoita näkyy rannassa ilahduttavan paljon ja joka vuosi olemme saanet uusia juniorijäseniä mukaan toimintaan. Vaikka osalla purjehdus jää kokeiluksi, niin varsin moni jatkaa harrastusta ja opastaa vuorostaan uusia nuoria tulevina vuosina. Kahden ensimmäisen toimintamme tarkoituksen kohdalla asiat ovat siis hyvin ja tulevaisuus näyttää hyvältä.

Merenkulkuun liittyvien tietojen ja merimiestaitojen sekä veneilyturvallisuuden lisääminen on laaja ja vaativa alue. Pitkään jatkuneena ja edelleen jatkuvana veneilyturvallisuuden edistäjänä toimii luonnollisesti katsastus. Se ei ole pelkästään veneen varusteiden rutiinitarkastus, vaan samalla tilaisuus keskustella ja jakaa tietoa myös veneilyturvallisuuteen liittyvistä muista asioista. Navigointivälineistö on kehittynyt harppauksittain ja uusien laitteiden kanssa tarvitaan myös uusia taitoja ja laitteiden oikea käyttö on osattava. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että tarvittaessa pitää osata navigoida myös ilman uusia laitteita – merikortin, kompassin, harpin, kiikarin ja lokin avulla. Koulutuksen turvaamiseksi meillä on pätevöidyt veneilykouluttajat ja olemme seurassamme vuosittain toteuttaneet vähintään yhden laajemman koulutuskokonaisuuden. Tämä jos mikä tukee myös jäsenistön edellytyksiä käyttää Vaasan vesialueita mahdollisimman laajasti.

Ympäristön huomioiminen on korostunut jatkuvasti niin ympärillämme kuin omassa toiminnassamme. Itse olen ilokseni huomannut, että ympäristötietoisuus ja myös ympäristön hyvinvointi on parantunut. Yhtenä esimerkkinä voin mainita, että kun ensimmäisinä jäsenyysvuosina vierailin seuramme saarisatamassa Kaukaluodossa, niin merikotkan saattoi hyvällä tuurilla nähdä kerran kaudessa. Nyt merikotka on vakituinen vieras ja jos yhdellä reissulla näkee vain yhden, niin on melkein pettynyt. Kun toissa talvena teimme kävelyretken Kaukaluotoon, näimme niitä kaikkiaan 7. Yhdessä tehden lisäämme niin ympäristön hyvinvointia kuin myös sääntöjen mainitseman hyvän toverihengen ja merimiestapojen ylläpitämistä. Hienona esimerkkinä tästä haluan mainita pohjoislaiturin uusimis- ja sähköistysprojektin, joka toteutettiin viime keväänä satamakapteenimme johdolla. Paljon työtä tehtiin talkoovoimin ja moni jäsen saapui talkootyömaalle kuin töihin ikään kello 7 joka aamu.

Ympäristövastuullisuutta ja rehtiä merimiestapaa on myös yhteistyö naapuriseurojemme kanssa ja toimiminen vastuullisena Vaasalaisena seurana Vaasan kaupungissa. Yhteistyötä tehdään kilpapurjehduksessa, mutta myös monissa muissa purjehdukseen ja veneilyyn liittyvissä asioissa. Viime talvena emme vielä saaneet yhteistä talvipäivää onnistumaan, mutta ensi talvena on hyvät onnistumisen mahdollisuudet, kun olemme jo valmiiksi ottaneet selville monta tapahtuman järjestelyihin liittyvää asiaa ja osaamme paremmin ennakoida joidenkin järjestelyiden valmistelun vaatiman ajan.

Yhdeksänkymppisellä tuntuu siis menevän hyvin kaikilla seuramme tärkeillä toiminta-alueilla ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Voimme hyvillä mielin juhlia tätä merkkipaalua seuramme historiassa ja katsoa luottavaisin mielin tulevia purjehduskausia.
Kiitän kaikkia teitä, jotka olette tulleet tänään juhlistamaan 90 vuotiasta seuraa.
Erityisesti haluan kiittää kaikkia teitä, jotka olette olleet mukana rakentamassa Vaasan Merenkyntäjiä vuosien saatossa ja mahdollistaneet tämän juhlan. Ja lopuksi vielä kiitos seuran kunniamerkin saajille. Te olette kaikki tehneet Vaasan Merenkyntäjistä seuran josta voimme olla ylpeitä.

Kommodori Marja Jaatinen